Meillä viikkosiivouspäivä on normaalisti torstaisin, mutta koska se on monilla perinteisesti perjantai, ainakin jos instafeediäni on uskominen, ajattelin siivousteeman sopivan mainiosti päivän postaukseen.
Kokosin tähän muutamia minulle ominaisia piirteitä siivoukseen ja siisteyteen liittyen. Allekirjoitatteko samat väittämät vai oletteko aivan eri aaltopituudella? Millaisia kodin hengettäriä sieltä päästä löytyy?
- Rakastan ääntä, mikä imurista kuuluu, kun imuroi esimerkiksi hiekkaa. Konkreettinen ääni häviävästä liasta. (Tai Legon osista, missä tapauksessa vihaan kyseistä ääntä.)
- Tiski- ja pesukoneen äänet ovat myös rauhoittavampia ja kotoisampia ääniä, mitä tiedän. Silti molempien koneiden tyhjääminen kuuluu asioihin, joista en välitä yhtään ja yritänkin ulkoistaa molemmat hommat talon miespuolisille asukkaille aina, kun mahdolllista.
- Olen vasta ottanut uudelleen käyttööni viikkosiivouspäivän. Meillä kyllä siivotaan ihan päivittäin tilanteen mukaan, mutta viikkosiivous tehdään vähän tavallista siivoilua tarkemmin; pestään lattiat ja kaikki pinnat, vaihdetaan lakanat yms. Kokonaisvaltainen siivoaminen, jolle pyhitetään melkeinpä koko päivä, siltä osin, kun kotona ollaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mies ja lapset lähtevät evakkoon ja minä siivoan kaikessa rauhassa. Siivouspäivästä tulee aina aivan mahtava fiilis, eikä mikään voita sitä tunnetta, kun pääsee kaivautumaan puhtaisiin lakanoihin työn täyteisen päivän päätteeksi.
- Noudatan mantraa "tuo tullessas, vie mennessäs" joskus ehkä liiaksikin. Minulla on kotona aina kädet ja kainalot täynnä tavaraa menossa johonkin.
- Pysähdyn myös aina korjaamaan kaikkia epäkohtia muka ohimennen. Pyyhkimään pöytää, järjestämään tavaroita, oikomaan sohvatyynyjä, viikkaamaan vaatteita, mitä ikinä. Sen vuoksi minulla on myös aina vähän kaikenlaista keskeneräistä siellä ja täällä, kun en malta tehdä yhtä asiaa kunnolla loppuun ennen kuin tartun seuraavaan, ohi mennen, äkkiä pikaseen. Muuten olen kyllä äärimmäisen järjestelmällinen.
- Edellä mainittu piirre ärsyttää etenkin esikoista välillä suunnattomasti, koska kun äiti halutaan paikalle, hänet halutaan HETI, eikä sohvapöydän siivouksen ja pyykkien viikkaamisen jälkeen. Yritän tsempata tässä asiassa, jatkuvasti.
- Teen kaikenlaista pientä siivousta aina erinäisten aikarajojen puitteissa; pojan suihkun aikana siivoan ja pesen kylpyhuoneen, odottaessani tiskikoneen pesun loppumista siivoan keittiön, järjestelen tavarat paikoilleen odottaessani lähtöä johonkin (meillä mies on se, jota yleensä odotetaan)... Mitä milloinkin. Jos ei ole aikaa kummoiseen siivoukseen, niin edes sitten pieniä hetkiä ja tekoja. En vain osaa odottaa jotain tekemättä mitään.
- Parasta on, kun näkee kunnolla työnsä tuloksen ja pääsee käsiksi johonkin oikein likaiseen ja saa sen puhtaaksi. Kuten ilmastointiventtiilit. Tai tummuneet hopealusikat. Mitä näitä nyt on. (Paitsi ikkunat ja etenkin sälekaihtimet, ehkä ensteks ärsyttävin homma.)
- Kyläillessäni paikassa, jossa on kenties hieman enemmän tavaraa ja hieman epäjärjestystäkin, sormeni melkein syyhyävät päästä siivoamaan ja järjestämään, kyseenalaistamaan jokaisen esineen tarpeellisuutta ja oleellisuutta, ja näkemään sen silmiin pistävän lopputuloksen muutoksesta. (Ja tämä oli ehkä asia, jota ei pitäisi tunnustaa ääneen...)
- Kotona järjestetyissä juhlissa todellakin on, jos ei nyt parasta, niin toiseksi parasta ainakin, juhlien jälkeinen siivoaminen. Pätee myös joulun jälkeiseen siivoamiseen. Terv. Monica Geller
Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤
Kommentit
Lähetä kommentti