Siirry pääsisältöön

Inspiraatiota viikkosiivoukseen pilke silmäkulmassa

Meillä viikkosiivouspäivä on normaalisti torstaisin, mutta koska se on monilla perinteisesti perjantai, ainakin jos instafeediäni on uskominen, ajattelin siivousteeman sopivan mainiosti päivän postaukseen.


Kokosin tähän muutamia minulle ominaisia piirteitä siivoukseen ja siisteyteen liittyen. Allekirjoitatteko samat väittämät vai oletteko aivan eri aaltopituudella? Millaisia kodin hengettäriä sieltä päästä löytyy?


  1. Rakastan ääntä, mikä imurista kuuluu, kun imuroi esimerkiksi hiekkaa. Konkreettinen ääni häviävästä liasta. (Tai Legon osista, missä tapauksessa vihaan kyseistä ääntä.)
  2. Tiski- ja pesukoneen äänet ovat myös rauhoittavampia ja kotoisampia ääniä, mitä tiedän. Silti molempien koneiden tyhjääminen kuuluu asioihin, joista en välitä yhtään ja yritänkin ulkoistaa molemmat hommat talon miespuolisille asukkaille aina, kun mahdolllista.
  3. Olen vasta ottanut uudelleen käyttööni viikkosiivouspäivän. Meillä kyllä siivotaan ihan päivittäin tilanteen mukaan, mutta viikkosiivous tehdään vähän tavallista siivoilua tarkemmin; pestään lattiat ja kaikki pinnat, vaihdetaan lakanat yms. Kokonaisvaltainen siivoaminen, jolle pyhitetään melkeinpä koko päivä, siltä osin, kun kotona ollaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mies ja lapset lähtevät evakkoon ja minä siivoan kaikessa rauhassa. Siivouspäivästä tulee aina aivan mahtava fiilis, eikä mikään voita sitä tunnetta, kun pääsee kaivautumaan puhtaisiin lakanoihin työn täyteisen päivän päätteeksi.
  4. Noudatan mantraa "tuo tullessas, vie mennessäs" joskus ehkä liiaksikin. Minulla on kotona aina kädet ja kainalot täynnä tavaraa menossa johonkin. 
  5. Pysähdyn myös aina korjaamaan kaikkia epäkohtia muka ohimennen. Pyyhkimään pöytää, järjestämään tavaroita, oikomaan sohvatyynyjä, viikkaamaan vaatteita, mitä ikinä. Sen vuoksi minulla on myös aina vähän kaikenlaista keskeneräistä siellä ja täällä, kun en malta tehdä yhtä asiaa kunnolla loppuun ennen kuin tartun seuraavaan, ohi mennen, äkkiä pikaseen. Muuten olen kyllä äärimmäisen järjestelmällinen.
  6. Edellä mainittu piirre ärsyttää etenkin esikoista välillä suunnattomasti, koska kun äiti halutaan paikalle, hänet halutaan HETI, eikä sohvapöydän siivouksen ja pyykkien viikkaamisen jälkeen. Yritän tsempata tässä asiassa, jatkuvasti.
  7. Teen kaikenlaista pientä siivousta aina erinäisten aikarajojen puitteissa; pojan suihkun aikana siivoan ja pesen kylpyhuoneen, odottaessani tiskikoneen pesun loppumista siivoan keittiön, järjestelen tavarat paikoilleen odottaessani lähtöä johonkin (meillä mies on se, jota yleensä odotetaan)... Mitä milloinkin. Jos ei ole aikaa kummoiseen siivoukseen, niin edes sitten pieniä hetkiä ja tekoja. En vain osaa odottaa jotain tekemättä mitään.
  8. Parasta on, kun näkee kunnolla työnsä tuloksen ja pääsee käsiksi johonkin oikein likaiseen ja saa sen puhtaaksi. Kuten ilmastointiventtiilit. Tai tummuneet hopealusikat. Mitä näitä nyt on. (Paitsi ikkunat ja etenkin sälekaihtimet, ehkä ensteks ärsyttävin homma.)
  9. Kyläillessäni paikassa, jossa on kenties hieman enemmän tavaraa ja hieman epäjärjestystäkin, sormeni melkein syyhyävät päästä siivoamaan ja järjestämään, kyseenalaistamaan jokaisen esineen tarpeellisuutta ja oleellisuutta, ja näkemään sen silmiin pistävän lopputuloksen muutoksesta. (Ja tämä oli ehkä asia, jota ei pitäisi tunnustaa ääneen...)
  10. Kotona järjestetyissä juhlissa todellakin on, jos ei nyt parasta, niin toiseksi parasta ainakin, juhlien jälkeinen siivoaminen. Pätee myös joulun jälkeiseen siivoamiseen. Terv. Monica Geller
Ihanaa viikonloppua kaikille! ❤

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Idea isänpäivään: makea kortti isälle

Tämän sunnuntain isänpäiväideana on kortti, joka taisi jo viime vuonna olla ihan kovinta huutoa; ainakin minä bongailin näitä monessa paikassa, mutta en kuitenkaan itse ideaa vielä toteuttanut. Tänä vuonna idea pääsi toteutukseen mieheni syntymäpäiviksi. Idea tässä on hyvin simppeli; suklaapatukoiden ja karkkiaskien tekstien ympärille luodaan joku kiva, kortin saajaan sopiva teksti. Karkit olen kiinnittänyt kartonkeihin kaksipuolisella teipillä. Meidän kortissa on teksti: Ahaa, tänään on sinun päiväsi! Olet meidän perheen Lion King -harjakin on samanlainen. Ja kun Leijonat pelaa, on se pyhä hetki. Sinulla on roppa kaupalla sisua ja toisinaan olet varsinainen Puuha Pete puutyömaalla. Ja hallitset sinä vauvan hoidonkin; peitto vaan silmille ja mars unten maille! Kaiken kaikkiaan siis varsin bueno mies! Hyvää syntymäpäivää rakas! Toivottaa: sinun oma family Onko joku muu jo toteuttanut tämän idean?

Kuivatut omenalastut

Varmaan melkein jokaisella on joku, jolta aina syksyn tullen saa omenoita, vaikka omaa omenapuuta ei löytyisikään. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että omenoita tulee monelta suunnalta. Niille, joilla puita on paljon ja sato runsas vs. käyttö pientä, on ilo saada jaettua omenoita sellaisille, joille ei omaa satoa tule. Minulle syksyyn on jo monien vuosien ajan kuulunut kunnon omenasavotta. Niitä keitellään hilloiksi ja soseiksi, leivotaan piirakkaan ja murupaistokseen ja säilötään mihin vain ikinä keksiikään. Syysiltoihin ei tarvitse paljoa muuta ohjelmaa miettiäkään, kun omenoita, ja muuta satoa, riittää työstettäväksi. Tänä syksynä olen jo valmistanut hilloa ja vauvansoseita, sekä useamman omenakaurapaistoksen. Osan omenoista kuivatin käteväksi naposteltavaksi. Kuivatut omenarenkaat Omenoita Sitruunaa (Vaniljasokeria / kanelia / kardemummaa) Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja leikkaa omena ohuiksi rinkuloiksi. Kasta rinkulat sitruunamehuu...

Idea isänpäivään: jalanjälkitaulu

Isänpäivään ei ole enää pitkälti aikaa ja ajattelinkin nyt ottaa siihen pienen lähtölaskennan julkaisemalla täällä blogissa joka sunnuntai aina isänpäivään asti yhden idean isänpäivään liittyen; kaikkiaan siis kuusi pienellä vaivalla ja työllä helposti toteutettavaa ideaa luvassa! Aloitetaan ideasta, jonka me itse asiassa toteutimme äitienpäivänä: jalanjälkitaulu. Minusta on kiva antaa isän- ja äitienpäivälahjoina jotain, mikä muistuttaa lapsesta tai lapsenlapsesta, ja koska nuorimmaisen kanssa ei vielä liiemmin askarrella, jalanjälkitaulu tuntui sopivalta idealta. Kädenjälkeä ei vielä noin pienestä olisi saanut tehtyä, koska käsi oli niin tiiviissä nyrkissä koko ajan, mutta jalanjäljet onnistuvat jo ihan pikkuisenkin kanssa. Meillä oli käytössä hyvin yksinkertainen välineistö: paksuhkoa valkoista paperia ja sormivärejä. Aloitin homman niin, että maalasin nuorimman molemmat jalat vaaleansinisellä sormivärillä ja painoin jäljet lukemattomiin papereihin. Meillä oli koko olohuone t...