Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, me ulkoillaan lasten kanssa todella paljon. Leikitään omalla pihalla hiekkalaatikolla, käydään puistoissa, kiipeillään puissa ja hypitään kuralätäköissä. Joka päivä on pakko ottaa ainakin yksi kunnon happihyppely ulkona, koska muuten ei vaan jaksa.
Näin Suomen luonnon päivän kunniaksi on ehkä hyvä hetki pohtia kaikkia niitä syitä, miksi meidän kannattaa ulkoilla ja turvata se lastenkin ulkoilumahdollisuus, ja kuinka kiitollisia saammekaan olla, että meillä täällä Suomessa on mahdollisuus näinkin puhtaaseen ilmaan ja luontoon, sekä vapaaseen ulkoiluun.
Ulkona on tilaa hengittää. Jos sisällä alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, lapset ovat tyytymättömiä kaikkeen ja joka suunnalta huutelevat vaan ne tekijäänsä odottavat kotityöt, kannattaa suosiolla suunnata pihalle. Meillä se on ainakin paras ratkaisu aina siinä vaiheessa, ja takaisin sisälle tullessa ei enää pinna ole niin kireällä ja lapsetkin ovat taas vähän tyytyväisempiä oloonsa, koska pihalla lastenkin kitinät unohtuvat tuossa tuokiossa - ja vauvahan nukahtaa yleensä hyvinkin nopeasti vaunuihinsa päästyään.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että ulkoilu vähentää stressiä ja lisää esimerkiksi keskittymiskykyä. Huomaan sen välittömästi sekä itsessäni, että esikoisessa. Esimerkiksi paikoissa, joissa pääsen kunnolla luontoon ja metsään, olen huomattavan paljon rentoutuneempi ja ne pienet arkiset murheet eivät tunnu kummoisiltakaan, asiat on helppo laittaa perspektiiviin syvällä metsässä. Samoin esikoisen on huomattavasti helpompi keskittyä esimerkiksi rauhassa pöydän ääressä istumiseen ja ruokailuun ulkoilun jälkeen kuin ennen ulkoilua.
Joidenkin tutkimusten mukaan päivittäin tapahtuva riittävä ulkoilu voi myös vähentää likinäköisyyden todennäköisyyttä!
Ulkona lapset myös liikkuvat luonnostaan sisätiloja enemmän ja siinä samalla tulee myös itselle niitä paljon puhuttuja askelia. Talvella harmaina loskakeleinä, kun esikoista ei meinannut millään saada houkuteltua pihalle, latasin puhelimeeni Pokemon Go -pelin, jonka innoittamana käveltiinkin taas monia kilometrejä päivässä - ja löydettiin samalla meille ennestään tuntemattomia leikkipuistoja ja pulkkamäkiä. Edelleen peli on satunnaisesti meillä käytössä ja siinä pokemoneja ja pokepalloja jahdatessa ei edes huomaa tehneensä samalla oikein kunnon kävelylenkin raittiissa ilmassa.
...Ja raittiissa tosiaan, oletteko huomanneet, että syksyn kirpakat ilmat alkavat olla täällä taas? Niin paljon kuin kesästä pidänkin, ensimmäisissä selkeästi syksyisemmissä aamuissa on jotain aivan poikkeuksellisen ihanaa. ❤
Näin Suomen luonnon päivän kunniaksi on ehkä hyvä hetki pohtia kaikkia niitä syitä, miksi meidän kannattaa ulkoilla ja turvata se lastenkin ulkoilumahdollisuus, ja kuinka kiitollisia saammekaan olla, että meillä täällä Suomessa on mahdollisuus näinkin puhtaaseen ilmaan ja luontoon, sekä vapaaseen ulkoiluun.
Ulkona on tilaa hengittää. Jos sisällä alkaa tuntua siltä, että seinät kaatuvat päälle, lapset ovat tyytymättömiä kaikkeen ja joka suunnalta huutelevat vaan ne tekijäänsä odottavat kotityöt, kannattaa suosiolla suunnata pihalle. Meillä se on ainakin paras ratkaisu aina siinä vaiheessa, ja takaisin sisälle tullessa ei enää pinna ole niin kireällä ja lapsetkin ovat taas vähän tyytyväisempiä oloonsa, koska pihalla lastenkin kitinät unohtuvat tuossa tuokiossa - ja vauvahan nukahtaa yleensä hyvinkin nopeasti vaunuihinsa päästyään.
Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu, että ulkoilu vähentää stressiä ja lisää esimerkiksi keskittymiskykyä. Huomaan sen välittömästi sekä itsessäni, että esikoisessa. Esimerkiksi paikoissa, joissa pääsen kunnolla luontoon ja metsään, olen huomattavan paljon rentoutuneempi ja ne pienet arkiset murheet eivät tunnu kummoisiltakaan, asiat on helppo laittaa perspektiiviin syvällä metsässä. Samoin esikoisen on huomattavasti helpompi keskittyä esimerkiksi rauhassa pöydän ääressä istumiseen ja ruokailuun ulkoilun jälkeen kuin ennen ulkoilua.
Joidenkin tutkimusten mukaan päivittäin tapahtuva riittävä ulkoilu voi myös vähentää likinäköisyyden todennäköisyyttä!
Ulkona lapset myös liikkuvat luonnostaan sisätiloja enemmän ja siinä samalla tulee myös itselle niitä paljon puhuttuja askelia. Talvella harmaina loskakeleinä, kun esikoista ei meinannut millään saada houkuteltua pihalle, latasin puhelimeeni Pokemon Go -pelin, jonka innoittamana käveltiinkin taas monia kilometrejä päivässä - ja löydettiin samalla meille ennestään tuntemattomia leikkipuistoja ja pulkkamäkiä. Edelleen peli on satunnaisesti meillä käytössä ja siinä pokemoneja ja pokepalloja jahdatessa ei edes huomaa tehneensä samalla oikein kunnon kävelylenkin raittiissa ilmassa.
...Ja raittiissa tosiaan, oletteko huomanneet, että syksyn kirpakat ilmat alkavat olla täällä taas? Niin paljon kuin kesästä pidänkin, ensimmäisissä selkeästi syksyisemmissä aamuissa on jotain aivan poikkeuksellisen ihanaa. ❤
Kommentit
Lähetä kommentti