Siirry pääsisältöön

Hauskaa automatkaa


Meillä on verraten pitkä matka mummolaan, ja koska kuitenkin tykkäämme käydä siellä useinkin, autossa istumista riittää. Aiemmin viisivuotiaani nukkui kaikki nuo matkat, mutta nykyisin hän on jo lähes poikkeuksetta aina hereillä, jolloin matkakin tuntuu ajoittain pitkältä. Viihdyttääkseen itseään poika kehitti yhdessä mummin kanssa pelin, jota voi hyvin autolla ajaessakin pelata, ja jota olemme sittemmin yhdessä kehitelleet ja muokkailleet, jotta aina riittää uutta haastetta.

Alkuun he bongailivat ohitusmerkkejä (landella pikkuteillä näitä riittää) ja se kumpi ehti ensin huutaa "ohitusmerkki", sai pisteen (joita ei tosin laskettu). Tästä peli kehittyi niin, että jokainen sai huutaa mitä vaan näkemäänsä, mitä kukaan muu ei ollut vielä huutanut - jossain vaiheessa alkaa olla aika vaikea keksiä enää mitään, mitä kukaan ei olisi jo huutanut. Joskus bongaillaan rekkoja, joskus mitä tahansa punaista.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan jopa aikuisille todella viihdyttävä peli, varsinkin kun mukana on varsin hyvällä huumorintajulla ja lapsen mielellä varustettu viisivuotias - taattua nauruterapiaa!

Millaisa viihdykkeitä teillä on kehitetty automatkojen ratoksi?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Idea isänpäivään: makea kortti isälle

Tämän sunnuntain isänpäiväideana on kortti, joka taisi jo viime vuonna olla ihan kovinta huutoa; ainakin minä bongailin näitä monessa paikassa, mutta en kuitenkaan itse ideaa vielä toteuttanut. Tänä vuonna idea pääsi toteutukseen mieheni syntymäpäiviksi. Idea tässä on hyvin simppeli; suklaapatukoiden ja karkkiaskien tekstien ympärille luodaan joku kiva, kortin saajaan sopiva teksti. Karkit olen kiinnittänyt kartonkeihin kaksipuolisella teipillä. Meidän kortissa on teksti: Ahaa, tänään on sinun päiväsi! Olet meidän perheen Lion King -harjakin on samanlainen. Ja kun Leijonat pelaa, on se pyhä hetki. Sinulla on roppa kaupalla sisua ja toisinaan olet varsinainen Puuha Pete puutyömaalla. Ja hallitset sinä vauvan hoidonkin; peitto vaan silmille ja mars unten maille! Kaiken kaikkiaan siis varsin bueno mies! Hyvää syntymäpäivää rakas! Toivottaa: sinun oma family Onko joku muu jo toteuttanut tämän idean?

Kuivatut omenalastut

Varmaan melkein jokaisella on joku, jolta aina syksyn tullen saa omenoita, vaikka omaa omenapuuta ei löytyisikään. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että omenoita tulee monelta suunnalta. Niille, joilla puita on paljon ja sato runsas vs. käyttö pientä, on ilo saada jaettua omenoita sellaisille, joille ei omaa satoa tule. Minulle syksyyn on jo monien vuosien ajan kuulunut kunnon omenasavotta. Niitä keitellään hilloiksi ja soseiksi, leivotaan piirakkaan ja murupaistokseen ja säilötään mihin vain ikinä keksiikään. Syysiltoihin ei tarvitse paljoa muuta ohjelmaa miettiäkään, kun omenoita, ja muuta satoa, riittää työstettäväksi. Tänä syksynä olen jo valmistanut hilloa ja vauvansoseita, sekä useamman omenakaurapaistoksen. Osan omenoista kuivatin käteväksi naposteltavaksi. Kuivatut omenarenkaat Omenoita Sitruunaa (Vaniljasokeria / kanelia / kardemummaa) Poista omenoista siemenkodat omenaporalla ja leikkaa omena ohuiksi rinkuloiksi. Kasta rinkulat sitruunamehuu...

Idea isänpäivään: jalanjälkitaulu

Isänpäivään ei ole enää pitkälti aikaa ja ajattelinkin nyt ottaa siihen pienen lähtölaskennan julkaisemalla täällä blogissa joka sunnuntai aina isänpäivään asti yhden idean isänpäivään liittyen; kaikkiaan siis kuusi pienellä vaivalla ja työllä helposti toteutettavaa ideaa luvassa! Aloitetaan ideasta, jonka me itse asiassa toteutimme äitienpäivänä: jalanjälkitaulu. Minusta on kiva antaa isän- ja äitienpäivälahjoina jotain, mikä muistuttaa lapsesta tai lapsenlapsesta, ja koska nuorimmaisen kanssa ei vielä liiemmin askarrella, jalanjälkitaulu tuntui sopivalta idealta. Kädenjälkeä ei vielä noin pienestä olisi saanut tehtyä, koska käsi oli niin tiiviissä nyrkissä koko ajan, mutta jalanjäljet onnistuvat jo ihan pikkuisenkin kanssa. Meillä oli käytössä hyvin yksinkertainen välineistö: paksuhkoa valkoista paperia ja sormivärejä. Aloitin homman niin, että maalasin nuorimman molemmat jalat vaaleansinisellä sormivärillä ja painoin jäljet lukemattomiin papereihin. Meillä oli koko olohuone t...